tiistai 23. lokakuuta 2018

Mitä kasvisten värit tarkoittavat ja miten ne edistävät terveyttäsi


Päivittäin olisi suotavaa syödä viittä eri väriä kasviksia: vihreää, sini/violetti/purppuraa, 
punaista, keltaista/oranssia valkoista/ruskeaa. 


Vihreä
Vihreät salaatit, kaalit, yrtit sekä pavut ja herneet sisältävät runsaasti viherhiukkasia. 
Viherhiukkaset antavat vihreille kasviksille niiden ominaisen värin, mutta kertovat myös niiden suuresta rautapitoisuudesta. 
Ja mikä parasta vihreät kasvikset sisältävät paljon myös raudan imeytymistä parantavaa C-vitamiinia.
Vihreät kasvikset sisältävät runsaasti luteiinia ja indolihappoa. Luteiini on varsinaista silmän ruokaa. 
Syödessämme usein paljon luteiinia sisältäviä kasviksia suojaamme samalla silmiämme silmänpohjarappeuman synnyltä tai parannamme sen oireita. Luteiini suojaa silmiä myös UV-säteilyn haittavaikutuksilta ja vähentää harmakaihin riskiä. 
Luteiinia saat runsaasti ainakin pinaatista, parsa- ja ruusukaalista, avokadosta, selleristä, vihreistä pavuista ja kesäkurpitsasta.
Vihreissä kasviksissa on runsaasti myös K-vitamiinia. K-vitamiinia tarvitsemme veren hyytymistekijöiden muodostumiseen. 
Vihreät kasvikset auttavat myös ehkäisemään syöpää.


Punainen
Kasvisten punaiset värit ovat karotenoideja, kuten keltaiset ja oranssit väritkin. Punaisissa tomaatteissa, ruusunmarjoissa, vesimelonissa ja verigreippeissä on paljon lykopeeniä. Lykopeenit ovat hyväksi sydämelle ja verisuonille ja lisäksi ne saattavat ehkäistä syöpien syntyä. Lykopeenillä uskotaan olevan ainakin eturauhassyöpää estävä vaikutus.
Kuumentaminen ja muu käsittely parantavat lykopeenin imeytymistä. Siksi runsas tomaattisoseiden tai -pyreiden käyttö ruoanvalmistuksessa on terveytemme kannalta suotavaa. Vielä, jos käytät samanaikaisesti öljyä, niin lisäät edelleen lykopeenin imeytymistä. Ketsupit sisältävät runsaasti lykopeeniä, mutta yleensä ne sisältävät myös paljon sokeria. Tällöin ne eivät ole yhtä hyvä vaihtoehto käytettäväksi ruoanvalmistuksessa kuin tomaaattisoseet tai -pyreet.
Punaiset kasvikset, kuten mansikka ja punainen parika sisältävät runsaasti C-vitamiinia. C- vitamiini edistää hampaiden sekä luuston muodostumista ja se suojaa elimistöä haitaliselta hapettumiselta eli toimii myös antioksidanttina.


Oranssi-keltainen
Oranssit porkkanat sisältävät paljon A-vitamiinin esiastetta beetakaroteeinia. Beetakaroteeni pitää ihomme ja limakalvomme kunnossa sekä parantaa näkökykyä. Lisäksi beetakaroteeinin suojelee ihoamme UV-säteilyltä ja auttaa ruskettumisessa. Porkkanan lisäksi beetakaroteenia on punaisessa paprikassa ja vihreissä kasviksissa.
Nauti keltaisia maisseja, hunajamelonia, keltaisia paprikoita, tomaatteja ja luumuja sekä sitrushedelmiä. Keltaiset kasvikset ja hedelmät sisältävät usein paljon C-vitamiinia ja siksi ne virkistävät oloamme.
Keltaisista kantarelleista saa myös D-vitamiina, jota tarvitsemme hampaidemme ja luustomme kasvuun ja hyvinvointiin.
Mahdollisesti tehokkain tapa varmistaa päivittäinen beetakaroteenin saanti on syödä porkkanaa, 
lehtivihanneksia, bataattia tai meloneja.


Sini-violetti-purppura
Sinisävyiset kasvikset, kuten mustikka, luumut, marja-aronia, mustat viinimarjat, punakaali, tummat viinirypäleet ja munakoiso sisältävät erittäin paljon antosyaaneja. Antosyaanit antavat kasveille niiden sinisen, punaisen tai violetin värin.
Antosyaanit parantavan muistiamme ja hidastavat vanhenemismuutoksia. Ne saattavat vaikuttaa myös neurologisia sairauksia ja syövän syntyä ehkäisevästi ja mahdollisesti myös diabeteksen esiintymiseen.
Valmistaessasi sini- tai lilasävyisistä kasviksista ruokia, lisää sekaan vaikkapa sitruunamehua. Näin saat kauniit värisävyt säilymään kypsennyksen aikana.
Punajuuren väriaineet ovat betalaiineja, jotka toimivat elimistössä hapettumiseen liittyvien sairauksien ehkäisyssä, kuten muutkin antioksidantit. Batalaiineja käytettään voimakkaan värinsä ansiosta myös lisäaineena.


Valkoinen ja ruskeat
Vaaleita kasviksia ovat kukkakaali, valkokaali, omena, sipulit, palsternakka, retikka ja sienet. Ne sisältävät runsaasti kversetiiniä ja allisiiniä. Allisiinilla, jota on erityisesti valkosipulissa, on bakteerien, haavojen ja sienten kasvua estävä vaikutus.
Kversetiini on voimakas antioksidantti ja se estää myös monien bakteerien ja virusten kasvua sekä tappaa niitä. Kversetiinillä uskotaan olevan lisäksi allergian oireita ehkäisevä vaikutus.
Vaaleaan kasvisryhmään kuuluvat myös mantelit ja pähkinät, jotka sisältävät runsaasti E-vitamiinia, proteiinia sekä hyvälaatuista rasvaa. E-vitamiini toimii elimistössämme antioksidanttina. Nauti manteleiden ja pähkinöiden lisäksi jotakin C-vitamiinipitoista marjaa tai hedelmää, niin tehostat E-vitamiinin vaikuttavuutta.



Vielä lisää pähkinöistä, ne usein unohtuvat arkiruokavaliosta:


Saksanpähkinä
Pehmeä ja rapea pähkinä, jota käytetään kypsänä ja kokonaisena, rouhittuna tai jauhettuna salaatteihin, pataruokiin, kastikkeisiin ja leivontaan. Läheistä sukua pekaanipähkinälle, jota käytetään saksanpähkinän tavoin. Sisältää hyviä rasvahappoja 56 g/100g, rasvaa 85 %, proteiineja 9 % sekä B-vitamiinia.

Hasselpähkinä
Voimakkaanmakuinen ja rasvainen pähkinä, joka sopii lisukkeeksi suolaisiin ja makeisiin ruokiin, leivontaan sekä napostelupähkinäksi. Sisältää hyviä rasvahappoja 38 g/100 g, rasvaa 84 %, proteiineja 9 % ja B-vitamiinia, erityisesti foolihappoa, sekä E-vitamiinia.

Cashew
Pehmeä ja täyteläinen pähkinä, joka on parhaimmillaan naposteluherkkuna. Käytetään sellaisenaan, jauhettuna tai paahdettuna. Sopii erityisesti kasvisruokavalion ja elävän ravinnon täydentäjäksi ja pähkinävoin ja omatekoisen kasvislevitteen raaka-aineeksi. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 35 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 70 % ja proteiineja 14 % sekä B-vitamiinia.

Maapähkinä
Voimakkaanmakuinen maapähkinä kuuluu itse asiassa papuihin. Se sopii suolaisiin ruokiin ja antaa maksu esimerkiksi broilerin päälle murskattuna. Käytetään myös kuorrutteissa ja leivonnassa. Paahdetut maapähkinät ja maapähkinävoi ovat tärkeitä makua antavia aineita monissa eteläintialaisissa ja indonesialaisissa kastikkeissa. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 29 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 70 % ja proteiineja 14 % sekä B-vitamiinia ja runsaasti E-vitamiinia.

Manteli
Mieto ja makea manteli on marsipaanin ja mantelimassan raaka-aine. Mantelijauheella sakeutetaan keittoja ja lihapatoja ja leivonnassa sitä sekoitetaan vehnäjauhoihin makua tuomaan. Mantelilastuja käytetään myös salaatteihin ja kalaruokiin. Manteliöljy sopii myös salaattiöljyksi. Sisältää hyviä rasvahappoja noin 30 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 80 %, proteiineja 16 % sekä B-vitamiinia ja runsaasti E-vitamiinia.



Ja tietenkään siemeniä ei saa unohtaa:


Pellavansiemen
Pellavansiementen on kauan tiedetty edistävän suolen toimintaa. Niitä voi lisätä leipiin, jolloin ne antavat hampaille mukavasti lisätöitä. Siemeniä voi myös panna yöksi likoamaan veteen, jolloin ne pehmenevät ja syntyy niin kutsuttua pellavalimaa. Vatsaa hellivän pellavaliman voi juoda sellaisenaan tai syödä puurossa.
Pellava sisältää runsaasti sekä liukenevaa että liukenematonta kuitua sekä lignaaninimistä kasviestrogeeniä, jolla saattaa olla joitakin syöpiä ehkäiseviä vaikutuksia. Pellavan linoli- ja alfalinoleenihappoja tutkitaan sydän- ja verisuonitautien, syövän ja masennuksen hoidossa. Pellavan syöminen on oivallinen keino turvata terveellisten omega-3-rasvahappojen saanti. Se sisältää myös paljon B-vitamiini niasiinia.
Odottavien äitien on hyvä välttää pellavansiemeniä, sillä niihin kertyvä kadmium voi olla haitallista sikiölle.

Seesaminsiemen
Raa’at seesaminsiemenet kannattaa paahtaa ennen käyttöä, mikä tuo esille niiden aromin. Kaupasta niitä saa paahtamattomina tai paahdettuina sekä kuorittuina tai kuorineen.
Seesaminsiemenet sisältävät runsaasti proteiinia, kalsiumia ja muita mineraaleja, B- ja E-vitamiineja ja kuitua.
Seesaminsiemen tuotteita ovat esimerkiksi tahini ja halva.

Kurpitsansiemen
Kurpitsan siemenet sopivat leipiin, mysleihin tai vaikka sormiruoaksi soijan kanssa. Kurpitsansiemenissä on paljon rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä kaliumia, fosforia, kuparia, selee niä ja kuitua. Lisäksi siemenissä on A-, B1- ja B2-vitamiineja sekä arginiini-nimistä välttämätöntä aminohappoa, josta voi olla hyötyä urheiluharjoittelussa.

Auringonkukansiemen
Se on syötävistä siemenistä pähkinäisin.
Auringonkukansiemenet ovat yleisiä leivissä ja myslissä. Myös auringonkukansiemenet maistuvat pannulla paahdettuina ja soijalla maustettuina. Auringonkukansiemenet sisältävät kaliumia, sinkkiä, seleeniä ja muita mineraaleja, proteiinia sekä B- ja E-vitamiineja.

Pinjansiemen
Pinjansiemenet ovat pestokastikkeesta tuttu aineosa, joka on peräisin havupuusta. Ne ovat Välimeren maissa suosittua pureskeltavaa, ja niiden pihkainen maku on syötävistä siemenistä ehkä hienostunein. Suomessa myytävät pinjansiemenet ovat tosin hieman miedompia maultaan, mutta soveltuvat siksi paremmin täkäläiseen makumaailmaan.
Pinjansiemenet kannattaa paahtaa kevyesti, minkä jälkeen ne voi jauhaa peston sekaan, lisätä salaattiin tai syödä sellaisenaan. Erityisen hyvin ne sopivat välimerellisiin risotto- ja pastaruokiin. Kiinasta peräisin olevien pinjansiementen on raportoitu aiheuttavan suuhun metallisen maun, mutta ongelma ei ole ollut terveydelle haitallinen saati yleinen.
Pinjansiemenissä on eriyisesti urheilijoille suotuisaa aminohappo arginiiniä sekä erityisesti kaliumia, fosforia ja magnesiumia.










Lähde: Hyvä terveys.fi ja Terve.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaksisuuntainen mielialahäiriö sairautena

Minä ja mieheni molemmat sairastamme mielialahäiriötä. Monen mielestä olemme tuhoon tuomittu pari. Kuinka kaksivuoristorataa rullaa s...